Maya ja Diva 6.6.2012
Hei,
Olen Turun lähialueella asuva rottweilerkasvattaja. Kotonamme häärää lisäkseni kaksi karvakuonoa.
Vanha rouva Maya eli Jykevän Kultapilvi 6/09, mahdollisti kennelharrastukseni alkuun v.2012. Maya valitettavasti menehtyi 27.1.2020 10,5 vuotiaana.
Luonani asuvat nyt Abby eli Konunkodin Blondie on Mayan tytär 3/14. Alma eli Konunkodin Dance D Amour 4/19 on taas Colan (K:n Carolyn Cole)tytär ja Mayan tyttärentytär. Cola on Mayan tytär ja Abbyn sisko. Perheemme mopsi eli Wonghoff Dsquared 6/10 lähti koirien ikuisille metsästysmaille loppusyksystä 2017 sairaskohtauksen jälkeen.
Koiria on perheessämme ollut vuodesta 1996 asti. Meillä eleli ennen Mayaa, Abbya, Almaa ja Divaa kolme dobberia ja yksi kääpiöpinseri.
Olen harrastanut menneinä vuosina Mayan kanssa metsäjälkeä, tottista, tokoa ja lapsivetoa. Abby on kotikoira loukattuaan polvensa tapaturmaisesti. Alman kanssa olemme taas päässeet koulutuskentälle ja opettelemme tottista ahkerasti. Olen ollut SRY:n Turun alaosastoon hallituksen jäsen 6 kautta sekä lapsivetovastaava. Nyt toimin pentukurssilaisten toisena vetäjänä maanantaisin ja olen luonnetestisihteerinä kahdesti vuodessa. Tai oikeastaan kouluttaminen jatkuu ensi keväänä, koskaa pentulaatikkoaika estää kentälle menemiseni. Luonnetestisihteerinä on mukava seurata muidenkin koirarotujen luonteenpiirteitä. Rotikat ovat tietenkin kiinnostavimpia testattavia! Olen suorittanut PK-lajien koetoimitsijakurssit 1. ja 2. Ennen koronaa ehdin pitää yhden omistajakurssin uusille rotikanpennun ottajille Turussa, kennelpiirin majalla.
Kasvatusharrastuksessani tavoitteenani on yhdyskuntakelpoinen, rodunomainen rottweiler. Jalostuksessa haluan, että nartulla ja uroksella on PEVISA-säädökset täyttävät ominaisuudet. Koirani lähtevät meiltä kotikoiriksi ja uusien perheidensä perheenjäseniksi. Harrastavien perheiden matkaa on myös mukava seurata. Tapaamme vuosittain pentutreffeillä. Omien kasvattieni matkassa on antoisaa olla mukana!
Kennelnimeni on KONUNKODIN KENNEL. Nimi juontaa juurensa esikoiseeni, hänen lempinimeensä ja suosikkitarinaansa ”Taru sormusten herrasta”. Siitä johtuen hänen lempinimekseen muokkautui kavereiden keskuudessa ensin ”Frodoksi”, sitten se oli ”Kontu” ja lopulta ”Konu”. Otto oli hänen oikea nimensä. Valitettavasti menetimme hänet, ihan liian varhain, helmikuussa 2009.
Kantakoon rottweiler-kennelimme tästä eteenpäin ylpeänä hänen nimeään. ja pikkuiset rotikanpennut ovat näin lapseni lempinimen kantajia.
Konunkoti on koti, jossa rakastetaan lasten lisäksi myös koiria!
terveisin,
Katri,
Turun seudulta